Välillä tunnen itseni niin kovin pieneksi
mitättömäksi
Sillä sinulle antamani sydän on ainoani
Ja vaikka tiedän, että sinä pidät siitä hyvää huolta
Sisimpäni valtaa kuitenkin silloin tällöin ahdistus
Sillä kukaan, ei kukaan muu pystyisi sydäntäni haavoittamaan tavalla,
jolla sinä halutessasi pystyisit
Eikä minulla ole aiempaa kokemusta särkyneestä sydämestä
Tahtoessasi voisit repiä sen tuhansiksi palasiksi
Eikä minusta siten jäisi mitään jäljelle
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pelkoa ja paljon tunnetta. halua ja silti niin epävarmaa. hieno runo, jota lukijana on helppo seurata ja antaa omien muistojen vaeltaa mukana.