Hämärtyvä metsä taittuen hiljalleen pimeyteen,
näin toinen todellisuus astuu hiljalleen esiin.
Mielemme valtaa väkisinkin pelko,
ja mystiset äänet ympäröivät meidät.
Kiiluvat silmät tuolla jo tuijottavat.
Peloteltu minuus jälleen keksii,
lisää outoja asioita ympärillemme,
mitä musta metsä kätkee sisäänsä.
Mielesi verkkokalvolle piirtyy kuvia,
pelot ovat meidän soluissamme asti.
peitä mielesi ja silmäsi kädelläsi,
kiiruhda nyt pian valoon.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Minua ei saisi pimeään metsään yksin kyllä mitenkään. Pimeän pelko pysyy tiukasti.
Vaikka oikeasti kävely yöaikaan kaupungilla saattaa olla huomattavasti vaarallisempaa.
(Näin yleisesti ehkä)... Mieli on se joka keksii vaaran ja hädän.. yleensä..
Suosittelen pimeässä metsässä kävelemistä... rakastan sitä koko sydämestäni... (asun rauhallisella paikkakunnalla)
Mutta kaunis runo kuitenkin!☺️
Onhan toki ihmisiä jotka haluavat vaeltaa pimeässä.
Minä säveltelen alvariinsa kynttilänvalossa tähän aikaan vuodesta, se on mystistä.
Sivut