Kahvila

Astun tyhjään kahvilaan,
kotoisa tunnelma valtaa ajatukseni.

Kuppi kahvia, mustana, ei sokeria.
"Mutta eikö nuoriherra tahdo munkkia ollenkaan"
Ystävällinen kysymys saa minutkin hymyilemään.
"Ei kiitos, tänään riittää kahvi ilman makeutuksia"

Kolikoita kaivellessani hymähdän hiljaa,
kahvi kuin minun elämäni, musta, ilman makeutuksia.

15 minuuttia menee ajatuksissa,
ja kahvikin saavuttaa viimeiset pisarat.

Aika jatkaa matkaa..."kiitoksia kahvista"

"Anteeksi nuoriherra" - kuuluu kassan takaa.
"Ottakaa siitä edes suklaakeksi mukaan, niin elämä tuntuu makeammalta"
"Talo tarjoaa"

Kotimatkani pyöritän kahvilan tädin sanoja mielessäni,
ajatellen niiden merkitystä hyvään olooni.
En tiedä siitä elämästä,
mutta suussa tuntui makeammalta.