Kävelen pitkin loskaisia katuja.
En näe enkä kuule mitään.
Tyhjyys on vallannut mieleni.
En tiedä minne kävelen
enkä minne tie vie.
Silti jatkan kävelyä,
kunnes tie loppuu.
Olen umpikujassa,
enkä pääse pois.
Lyhistyn maahan ja alan itkeä.
Mutta nyt ainakin tiedän
olevani elossa.
Nousen ylös ja kävelen.
En tiedä vielä minne,
mutta toivottovasti kohti
jotain parempaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuttuja ajatuksia ja tunteita.. Ei näy valoa tunnelin päässä, mutta itselläni olisi ainakin tarkoitus kulkea eteenpäin sitä tunnelia.