Tuulessa kuulen kuiskauksesi.
Se kantautuu korviini
niin pehmeästi,niin kauniisti.
Suljen hiljaa silmäni
ja palaan ajassa menneeseen.
Aikaan,jolloin olit kanssani
jakamassa surut sekä ilot.
Tuuli heikkenee,kuvasi haalistuu
ja äänesi katoaa tuulen kantamattomiin.
Silti aina kun tuulee,kuulen äänesi
ja näen kauniit kasvosi.
Sillä muistoja ei voi mikään
pyyhkiä pois kokonaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on todella totta.
Kauniisti ilmaiset asian.
Osaat valita sanat hyvin ja saat ne vielä järjestykseenkin :)
Pidin myös monista muista runoistasi.. mutta olen laiska tänään. Ehkä joku päivä niitäkin kommentoin :)