Täällä on niin hiljaista.
Tuuli humisee hiljalleen puiden latvoissa.
Sä veit palan tätä maisemaa mukanas,
tai sitten sä vaan toit ilon tänne.
Sä olit meidän pieni pellavapää,
enkelikiharainen poika.
Vieläkin sulla ne kiharat taitaa olla,
siellä maan alla.
Liityit enkelten joukkoon,
kauas pilvien päälle.
Suojelet ja kiusaat mua vieläkin,
vaikken sua enää nää.
Tiedän että sä olet täällä,
vaikken sua kuulekaan.
Sä et ole kuollut,
elät aina mun sydämessäni.
Aina.
Selite:
Voi kumpa voisit tulla takas veli rakas
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
