Kuvittelin vain
katselin sälekaihtimien välistä huojuvia oksia
ne kasvoivat exponentiaalisesti
minussa sekoittuivat lähellä
ja kaukana
kaikki keskeytyi, sanottiin:
sinussa on vikaa, me odotamme vielä sinua
olin hieman hämmentynyt selittämään
luulin kirjoittaneeni runoa
olinkin ollut poissa;
vuoteeni täynnä kuivuneita lehtiä
Minä puhun asioita
niin kuin syksy olisi mennyt, niin kuin kaipaisin
ehkä ne siksi sitovat minua kiinni
niin lujaa ja vakavasti
- minussa sekoittuivat lähellä
ja kaukana ja
sydämeni,
kuivuneita lehtiä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä oli ajatuksia herättävä runo.. ja sellainen jota voi tulkita monella tavalla.. se on hyvä asia.. :) mukavaa että kirjoittelet välillä tännekin runojasi.. runojasi jaksaa lukea monta ja joka kerta ne vain paranee..