Nimetön

Minulla on ollut ikävä niitä hetkiä,

kun yhdessä pohdimme elämän tarkoitusta yöllä,

käännämme ajatuksemme ylösalaisin,

ja parannamme maailmaa.

Minä olen niin kovin kaivannut niitä

yhteisiä hetkiämme,

päällekkäin puhuttuja tarinoita,

ja niitä hiljaisia hetkiä,

jolloin kummankaan ei tarvitse sanoa mitään

hiljaisuuden täyttämiseksi.

Eikä sitä hiljaisuutta tarvitsekaan täyttää,

sillä nekin hetket kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Minulla on ikävä sinua

ja sitä että seurassasi saan ajatella ääneen,

ilman sanojakin.