Aamuisin kun jalkojani paleltaa.
Seisoessani kuistilla aamutuulen viheltäessä.
Lintujen viseryksen ja auringon paisteen keskellä
tunnen minäkin kipua.
Hakiessani uuden kupin kahvia.
Kahvin läikkyessä valkoiselle matolle.
Oven saranoiden narinassa ja hiljaisuuden laskeutuessa
minäkin tunnen kaipuuta.
Sulkiessani silmät ammeen pohjalla maatessa.
Vanhan radion särinässä ja tuulen vihellyksessä.
Auton tööttäyksen ja alakerran huudon jälkeen
minäkin tunnen pelko.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
onnetonta, ilotonta kaikessa herkkyydessään. Valitettavasti.
Kaunis ja tunteikas runo, oikein hieno