yön pimeinä hetkinä mietin minne eiliset unohtuivat
kuiskaan korvaasi "rakkaani, muistatko eilisen"
kuulen vain hiljaisen huoneen vastauksen
olen yksin valveilla ja katselen, vain katselen
levollista ulkokuortasi seikkaillessasi unen aalloissa
jos vain joku päästäisi minutkin noille samoille aalloille
löytäisimmekö ne pari unohtunutta päivää?
rakastaisitko minua silloin enemmän,
vai voitko edes rakastaa minua enempää kuin nyt?
vai rakastatko ollenkaan?
mieti rakkaani kuinka helppoa olisi olla yksin
olla täysin riippumaton toisesta ihmisestä
olisinko silloin onnellinen?
tuntisinko silloin tätä perkeleellistä pelkoa
Hetkellisesti pelko katoaa
kun katson taas sinua
rakkaani
elämäni pientä valoa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rakastamisen vaikeus ja suhteen epävarmuus kuvastuu runostasi! Parisuhteessa on aina vasta- ja myötämäkiä!