Sen minkä jättää taakseen,
pitäisi unohtaa,
niin ainakin uskotellaan
kuvittelin aloittavani uuden elämän,
puhtaan pöydän äärestä,
kuitenkin elän menneessä,
jota en saa takaisin
en vain tiedä miksi,
mutta tämä on niin helvetin vaikeaa,
en pääse eteenpäin,
tuntuu kuin yrittäisin kahlata suon yli,
joka ei johda minnekkään,
ei ainakaan eteenpäin
eikä se lopu koskaan.
Selite:
28.6.2006
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on niin puhutteleva ja niin totta vaikka muuta yrittäisi väittää. Minullakin on samoja kokemuksia. Hieno ja rehellinen on sinun runosi.
"sen minkä jättää taakseen"ei kaikkia voi unholaan jättää mutta parempi olis niin pystyis jatkamaan elämää ja katsoa huomiseen...hyvä runo!