Itku jälleen kurkussani,
mietin elämäni menoa.
Yksin vietän pimeät illat,
ankeat syysaamut.
Vailla lämintä kainaloa,
vailla hellää lohduttajaa.
Sydän puristuksissa,
yritän hengittää.
Yritän vahvalta näyttää,
kuoren takana kuitenkin yksinäinen,
heikko tyttönen.
Selite:
yksinäisyys kalvaa jälleen. Aina ei jaksaisi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tuttu tunne. ei niin kauhean kiva..täytyy vaan koittaa jaksaa..Tiivis runo yksinäisyydestä ja rakkauden kaipuusta. tykkään.