Runoilija Reettalinnea

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 5.9.2016
Viimeksi paikalla: 26.7.2021 0:13

Asuinpaikka: Oulu
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
31.7.1998



Mieleni melankolinen,
puran kaiken sanoihin
 
Sulla on taas se pilke silmässä
Tunnen sen oikein sisimmässä
Katsettani en voi irti päästää
Näen sut selvästi, vaikka hämärtää
En voi muuta kuin hymyillä vaan
Käsi kädessä katsomme taidetta taivaan
Valoa tuo revontulet ja tähdet
Suutelethan mua ennen kuin lähdet?


 
Selite: 
6.syyskuuta kävelin poikaystävän kanssa ja hän saattoi mut kotitien päähän. Siinä ihmeteltiin taivasta kuinka kaunis se on. Kun lopuksi lähdin kävelemään kotia kohti niin jotenki tuli tämmönen runo mieleen.kuvaa niin hyvin sitä tunnelmaa..
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis, tunnelmallinen runo. Sai hymyilemään. :)
Kiitos! Kiva kuulla, että herättää tunteita:)
Ihanaa.. Jotenkin sait mut vietyä sinne tienpäähän ja katselemaan taivasta.. Sai todellakin hymyilemään. Viimeinen lause sen tekee..
Voi että! olipa mukava kommentti, kiitos:)
 

Käyttäjän kaikki runot