vanha haamu

Silloin joskus,
maailmassa ei ollut muuta kuin sinä.
Silloin joskus,
päivästä toiseen,
piirtelin kuviasi seinille,
nimeäsi paperille,
pienen pieniä,
tyhmiä sydämiä,
ensirakkaudelle.

Silloin joskus,
ennen mua,
epäonnisin maailmassa,
väitit olevasi.
Silloin joskus,
iloa, lämpöä,
silityksiä ja kuiskauksia öissä,
pelkästään sinulta.

Tänään,
unelmien rikkomisesta,
yhteisestä entisestä rakkaudesta,
muutamista vuosista huolimatta,
pelkkiä halpoja katseita,
ivaa, kiusaa, naljailua,
sinulta.

Mutta vieläkin,
kaiken sen kivun,
ahdistuksen, arpien,
itkuisten myrskyjen jälkeen,
jotka sinä aiheutit,
silloin joskus,
en uskonut olevani tässä tänään.

Silloin joskus,
en uskonut sinun olevan
tänään se sama,
maailman epäonnisin,

jälleen.