Huojuvan hongan laulusta
tutun kaipuun tunnistan,
itkevän kuusen kaiusta
saman ikävän tavoitan.
Olen laulanut rakkauden kivusta
kielillä keijujen,
ja itkenyt sieluni kaipuusta
helmillä kyynelien.
Mutta nämä tunteet ikuiset
eivät todellisuutta tavoita,
etkä sinä siksi koskaan
tätä kipuani tunnista.
Sait hetken kanssani kulkea
täällä ikuisuuden laidalla,
minä annoin sinun katsoa
millainen on tämä maailma.
Mutta ovi tähän kauneuteen
tuli edestäsi sulkea,
eihän katkeran miehen sielu
voi täällä yksin kulkea.
Siksi laulan kanssa honkien
polttavasta kivusta,
ja itken sylissä kuusien
kumppanin kaipuusta.
Ja kun viimein palaan täältä
et enää minua tunnista,
olenhan jälleen syntynyt
tästä rakkauden tuhkasta.
Ja minä
hehkun
Voimaa ja Valoa!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit