kuka piirsi taivaallemme rajat, kuka
puhalsi pilvet tähtiemme eteen..
me kaksi, kadottaen mahdollisuudet, tuoden
esiin vain mahdottomuudet..
minä suljin vain silmäni, ja olin lähelläsi,
oletko vain se kadonnut aika jota joka
yö etsin..
yritän etsiä muistikuvia mustavalkoisesta ajasta
jolloin en elänyt, sinä vain minusta maalasit
näkyviin kauneimmat värit..
ikävää ja yksinäisyyttä maailma tulvillaan,
kukaan ei kuullut kun jotakin sisälläni
särkyi..
kuitenkin joka hetki olet sisälläni, ajatuksissani,
sinusta en koskaan luovu..
rakastamatta toimisin toisin.
Selite:
ei ole elämä aina helppoa..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Elämä on. Joskus surusävyinenkin. Niin kuin runosi. Tämä puhuttelee minua.
Surullisia tunteita täynnä runosi. Kaihoa, kauniita sanoja, koskettavaa. Pidin runostasi.
Tämä on kaunis ja kaihoisa runo.
jossei koskaan ois rakastanut....ois jäänyt paljosta paitsi
Kaunista ja herkkää. Hienoa!