hiekkavarpaat

Runoilija ipe

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 7.10.2003
Viimeksi paikalla: 6.1.2021 9:26

Asuinpaikka: urjala
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
27.4.1963

tulisieluinen elämää nähnyt ajattelija olen. mulla vain aina ollut pakonomainen tarve purkaa itseäni sanojen kautta ulos. mun motto on että puolen litran pulloon ei mahdu litra vettä.. tulkitkoon kukin miten haluaa.
 
kullankeltaisten, kuolleitten lehtien reunustama

polku johtaa minut yhä syvemmälle pimeään

syksyyn.



maatuvan maan multainen tuoksu täyttää minut

kokonaan, iltaisesta usvasta kootut, menneen

kesän muistot, vievät ajatuksiani polkua

pitkin eteenpäin.



kohti merenrantaa, kohti tummaa yötä.



muistatko alastomat kuutamouintimme, kuinka

juoksimme kilpaa pitkin kuunsiltaa.



miten sylikkäin kuuntelimme hiljaisuutta,

vaimenevien laineiden ääntä rantakallioon.



kuinka luonto, taivas peittonaan nukahti,

me emme.



minä muistan...

 

Selite: 
syksy 2005..
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Voi, tämähän aivan ihanan romanttinen, kesäinen
rakkausruno. Hiekkaiset varpaat, laineiden äänet, täydellistä.

*huokaa*
Aivan ihana. ^^
Suosikkeihin menee.

Kaunis muisto asuu sydämessäsi runon sanoissa.

Runon syksyssä on sitä samaa hellää kosteutta, kuin muistojen kesässä, kuutamo uinneissaan runon.

Tämä on pehmeä teos, hyvin luettavissa ja hymyn huulille jättävän makuinen.

Ihan mielettömän upeita runoja sinulla
 

Käyttäjän kaikki runot