Vaikka rakastankin sinua
periaatteessa niin paljon,
että voisin olla ilman sinua
jos se olisi tahtosi,
niin huomaan kuitenkin olevani itsekäs:
En voisi olla päivääkään ilman sinua.
En aamua ilman ääntäsi,
en iltaa ilman hymysi peittoa.
Enkä voi millään ymmärtää,
miten et huomaa,
että vain sinä voit antaa minulle kaiken.
| Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja |
Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Villa | Rakkaani | 13.4.2005 | 26 | Runo |
| Villa | Ja niityn laidalla sinä | 11.2.2005 | 13 | Runo |
| Villa | Joutsen | 31.5.2005 | 18 | Runo |
| Villa | nimetön | 6.4.2005 | 0 | Runo |
| Villa | Ja sinusta tulee ehyt | 24.7.2005 | 17 | Runo |
| Villa | Lähtösi jälkeen | 29.5.2005 | 12 | Runo |
| Villa | Nimetön | 8.11.2008 | 14 | Runo |
| Villa | Kinuski | 11.3.2005 | 16 | Runo |
| Villa | Ilman | 12.5.2005 | 12 | Runo |
| Villa | Kaipaus | 27.6.2005 | 15 | Runo |
Kommentit
Noin se on....ajattelen samoin...
Viuh ja tsump vain kuului, kun tämä lensi syvänalaan ja kiinnittyi tiukasti. Ollaan hei oikeesti kerrankin rehellisiä: ei-platoninen rakkaus on perusluonteeltaan itsekästä, ei sitä kukaan parisuhteessaan mikään äititeresa ole. Loppu aiheuttaa lievällä epätoivon sävyllään jänskiä tunne/tilanne-pohdintoja syistä ja seurauksista. Onnistunut paketti.
Aivan uskomattoman kaunis. Hyvä hyvä! :)
Niinpä...antaa ja saada, ilman ja kanssa, yksin ja kaksin...vaikeita, vaikeita, mutta niiiiiin mielenkiintoisia ja opettavaisia yhdistelmiä...kaunis, herkkä on runosi ja silti vahvuus ja kasvaminen takana, myös rakkauden kasvaminen.Jotenkin selkeä, suoraa suomea ja se Sinulle tyypillinen "hento ote" :).
Sellainen josta ilmenee kevyesti pienet suuret totuudet :)
Oaah, tämä on niin kaunis, että saa minut melkein itkemään. Niin yksinkertainen, mutta jotenkin aito. Ihana, rakastunut...
Kaunista tekstiä, todellinen rakkausruno.
Otsikko antaa jo tietynlaisen surumielisen virityksen runolle. Alku sellaista pohdintaa, joka saa vahvan syyvyden runon edetessä. Ihminen on itsekäs. Tässä maailmassa pitää vain välillä pitää huolta itsestäänkin, jotta voisi huolehtia toisista. Tuntea itsensä, jotta voi aistia toisenkin tunnetilan.
Lopetus jää kaihoisasti hakemaan kohdetta. Miksi rakkaus on joskus niin vaikeaa?
Niin sitä on, että pragmatismi menee hyvänkin platonisen filosofoinnin edelle. Itse asiassa hyvin monta ihmistä on toisaalta niin helppo rakastaa, että voisi olla ilman. Tämä runosi sai minut tuntemaan itseni paremmaksi yksilöksi, suorastaan ihmisrakkaaksi. Ja se ei ole vähän se. Kiitos.
miten kaunista kipua, sen koskettavaa kuvaamista. upea runo, kerta kaikkiaan.
Yhä uudestaan tähän runoon palaan. Niin syvälle se vie ajatuksiin, joita itse pyöritellyt pienissä linnunaivoissaan.
Näkeekö toinen koskaan minkä on saanut aikaan, miten mikään ei enää tunnu miltään ilman häntä...
Rakastuneen miehen puhetta. Ihanaa katsella ja kuunnella*hymy*
alkaa jännästi, ihan puoli huomaamatta valehtelet itsellesi, mutta totuus kääntyy loistavasti esiin, viimeinen säkeistö on bueno, melkein olen kateellinen noista sanoista:)