Kuljimme katuja, teitä, polkuja, maita ja mantuja.
Jotta muistaisimme vielä toisistamme jotakin.
Seurasimme muiden tekoja, tapoja, oikkuja, virheitä ja viisauksia.
Jottemme itse niihin sortuisi, mutta niistä oppisimme.
Etsimme aikaa, onneamme, rakkautta, välittämistä ja intohimoa.
Todellisuudessa emme löytäneet toisiamme koskaan.
Etsin sinua vieläkin !
Etsin sinua näiltä samoilta poluilta, teiltä, mailta ja mannuilta joita kuljimme.
En kuitenkaan ole sinua löytänyt sieltä, koska emme tehneet virheitä.
En voi muistaa sinut kuin näiltä poluilta joilla olimme.
Rakkautta, välittämistä minulla on sinua kohtaan vieläkin.
Selite:
Olkoon se todiste maanpäällisen yksinkertaisuuden kirjallinen tuunnustus tunteistani sinua kohtaan.
Tulkoon aika toiste !
Tämä oli omistettu ystävälleni jonka jo luulin menettäneeni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ystävät ovat aarteita, hieno!!
hyvä. Muistaa ystävän aina jostakin. ystävät ovat aarteita.
Toisten virheistä on hyvä oppia vaan jotkut asiat on vain kohdattava itse. Toivottavasti vielä tulee aika jolloin kohtaatte ja löydätte toisenne todella. Ystäviä ei koskaan voi olla liikaa.
Kauniin sanoin häntä muistat, hyvä ystävä onkin elämän aarre...