Olen kauan miettinyt mitä tekisin oman mieleni kanssa se tuntuu olevan muiden ristiriitaisuuksia. Nämä kaikki vanhempieni kautta tulevat sukulais vihat ja muut puolen valinta tilanteet elämäni aikana. Miten minun olisi pitänyt 5-10 vuotiaana poikana tietää mikä on parasta kumman puolella olen. Minut tuomitaan sen takia, etten tehnyt asiaa niin kuin suku haluaa.
Kumman suku ?
Todella hyvä kysymys, mutta minä kuitenkin päätän omasta elämästäni kai itse ja elän elämääni niin kuin haluan.
Vihan aiheuttamat keskustelun aiheet minun ja vanhempieni välillä ovat aina olleet pelkkää uteliasuutta " miten isälläsi menee" tai " onko äitis juonu taas viinaa".
Molemmat haukkuvat toisiansa. Kumpikaan ei ole sen parempi.
Eikö he ole tosiaankaan kiinnostuneet, muusta kuin miten huonosti toisella menee. Kysyisivät vaikka miten minulla menee.
En minä jaksa olla riitakapula, välien selvittäjä tai pelastava enkeli.
Ette te minulle koskaan ole olleet vanhempia ketkä olisivat minun tukena silloin kun teitä tarvitsen.
En ole oppinut isältäni kuinka korjataan autoja, kaadetaan puita. Yleensäkkään asioita mitä isät opettavat pojilleen. Veljeni oli kyllä isäni POIKA ja siitä syystä hän onkin pätevöitynyt omassa elämässään kai paremmin. Vastaavasti äitii oli aina isäni kanssa samaa mieltä kaikista tuomioista mitä sain yleensä syyttä, mutta jouduin sitten raatamaan töitä silloin kun muut ovat sisällä juomassa kahvia tai joitan muuta.
Totta kai muutkin tekivät paljon töitä, mutta tuomioit yleensä lankesivat minulle. Yleensä siitä syystä, siskoni oli liian pieni ja veljeni ja isä olivat menossa viettämään "LAATU AIKAA kuin isä ja poika.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
