Aamuyö hakunilassa

Runoilija daywalker

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 15.5.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

– kiitos käynnistä, ja hyvää yötä!
– juu, kiitos samoin sinulle.
Mitenköhän tuo portsari edes jaksaa vaivautua toivottelemaan mitään noin epätodennäköistä, kun tietää varmasti, että hyvä yö on jo jokseenkin sukupuuttoon kuollut käsite täällä hakunilassa, jossa sireenin ääni on tutumpi kehtolaulu, kuin Sininen uni. No onhan se tietysti mukavampaa poistua baarista muutama kaunis sana korvassa, kuin leikkiä lähtöhetkellä lintua, ja todeta ettei asfaltti ole todellakaan mikään paras mahdollinen laskeutumispaikka, joka muuten sekin on täysin normaali poistumistapa täälläpäin.

– hyvaa ilta! Mita sina otta?
– tota noin, pistä vaikka yks kerroshamppari.

Joskus tuntuu, että nämä ikääntyneet Korealaiset grillimyyjät ovat ehkä ainoat selvät ihmiset koko lähiöstä, ja ainoat jotka todella edes yrittävät selvitä omillaan. Ei voi kun nostaa hattua, ja syödä mukisematta, vaikka ruokamyrkytyksen vaara onkin aina olemassa. No mitä väliä, ei siihen kuole.
– kiitos paljon, oli hyvää
– kiittos, ja nakemmiin.

Katsos vaan, tätä sadettahan tässä jo odoteltiinkin. Se tekee hyvää luonnolle, ja herättää eloon myös kaikki ne väsyneet kulkijat, joiden mielestä ojan pohjalla on ihan yhtä hyvä nukkua, kuin omassa sängyssä. Tämä voi tietysti myös olla totta, jos miettii miltä näyttää sänky, jossa sama pölypunkkiyhdyskunta on asustellut jo useamman vuoden, ja joka on kyllästetty oksennuksella, ja kaikilla muillakin mahdollisilla luontaisilla eritteillä. Sieltä ne nousevat, kuin elävät kuolleet, ja haisevat samalta, kuin meidän roskakatoksen biojätelaatikko, silloin kun roskakuskit olivat viikon lakossa.

– Hei kaverrri, voizsä jeesaa vähän? – Tarttisss tulta! Vapiseva käsi tärisyttää viimeisetkin purut sätkästä, ja lasittuneet silmät piiloutuvat mustien luomien taakse, pään pudotessa rinnuksille. Huulilta livahtaa vielä muutama epäselvä kirosana ennen korisevaa huokausta. Sytytän yhden tupakan ja sujautan vajaan askini kaverin risaisen tikkitakin taskuun.
– ota tosta, se palaa jo! Jotenkin tuntuu niin hyvältä, kun voi edes jotenkin auttaa noita ihmisiä. Mä voin ihan hyvin kävellä aamulla kioskille ja ostaa uuden askin tupakkaa, kun taas tuolla kaverilla tuskin on rahaa edes koulukirjoihin, saati sitten muihinkaan viihdykkeisiin, koska alkoholisoitunut yksinhuoltaja-äiti käyttää kaikki työttömyyskorvauksensa omien tuskiensa vieroittamiseen.

Otan taksin lennosta, ja suuntaan kohti kotia.

16-vuotias, ja tuossa kunnossa. Ei mene kovin hyvin! Jos tästä lähiöstä löytyisi edes yksi täysin raitis alle parikymppinen, se varmaan kiidätettäisiin museoviraston toimesta kansallismuseon lasikaappiin, kaksipäisen vasikan viereen. Toisaalta, miten voi odottaa, että täällä kehittyisi mitään normaalia, kun ketään ei kiinnosta, mitä täällä tapahtuu. Ihan sama keräilevätkö lapset pullonkorkkeja vai ysimillisen hylsyjä. Tärkeintä on, että pysyvät poissa jaloista, ja antavat äidille ja isille juomarauhan.

Selite: 
hakunila= vantaan ihanin lähiö ;)
Kategoria: 
 

Kommentit

Realistista, pysäyttävää kuvailua,
onneksi ei liian inhorealistista.
Niin surettavaa kuin tällainen teksti onkin, hyvä että joku sentään kirjoittaa sen julki.

Olipas pysäyttävä tarina, oikeasta elämästä ja sinun kauniin sielusi puhuttelemana. Viimeinen lause on karun totta, ja tunnen että sinäkin kirjoittaessasi tätä, itkit hiljaa sisälläsi. Kertakaikkisen koskettava tarina, kiitos!

Tätä tarinaa oli sujuva seurata, harvoin jaksan lukea pitkää tekstiä, jos se ei heti nappaa mukaansa alusta lähtein.Sulla on hyvä tyyli edetä ja kuvata tapahtumia.Mielelelläni lukisin lisää tällaista sulta :) Tekstissäsi oli tärkeä pointti, ja pysähdyspaikka, miksi ihmisillä on kiire turruttaa tunteensa ja väistää vastuuta itsestään ja muista.Eikö olisi jo korkea aika kohdata oikeasti läheisemme ja opetella välittämään.....

joo mielenkiintoista luettavaa, täytyy sanoa että osaat viedä tarinaa, varmaan onnistuisit kirjankin tekemään, oli ihastuttavaa lukea yöllisistä ihmisistä joita tapasit, minä lukisin todella mielelläni enemmänkin niin mielenkiintoisesti kerrot, kiitos siis tästä pikkunovellistasi jonka annoita matkaasi seurata

Hö, tottahan tuo varmasti. Minä se istun täällä sisällä, nautin runoista ja pidän kädet kyynerpäitä myöden ristissä, että omat tenavat pysyy poissa tuolta mahdollisimman pitkään (lue aina). Suljenko silmäni? Ehkä. Se on helpompaa. On helpompaa olla näkemättä sitä tuskaa, joka noille kaduille kätkeytyy. Vaikka sen tietää. Ei se kaukana ole. Naapurissa siis mielestäni vain pihlajat kukkii ja lapset nauttii syksystä ja hyvästä seurasta. Se toinen puoli vantaalaista ja ehkä ei mene pieleen, jos sanon, suomalaista elämää. Aatoksiin laitoit "naapurin" :)

Olihan tekstiä ...mutta toden totta ,nippanappa siel uskaltaa kävellä joukossa :S *hymyä* huuleen ja äkkiä karkuun niin saattaa päästä kotiin asti ilman et jotain sattuu :( Samanlainen lähiö oma asuin paikkani tämä ...taitaa olla Vantaa paikkana aika mätä :(

hmm...hiukan samantapaista löytyy täällä päinkin eikä tarvitse mennä edes kaupunkiin...tarinasi tuntuu kovin tutulta ja saa mietteisiin...

 

Käyttäjän kaikki runot