Kuin talviunesta heränneinä,
vainoten yhä toistaan.
Hiljaa uinunut peto,
susi sydämensä syönyt.
Jäi roudan alle liekki roihuamaan,
pedon sydän sykkimään.
Yhä vaanin, yhä janoan,
sielusi syvyyttä,
herkintä kohtaasi.
Eivät uneni tienneet,
ei jumalat kertoneet.
Vain arvoitus toistaan suurempi
voi kaltaistaan yhä palavasti rakastaa.
Selite:
Hän on jumalten lahja minulle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva ja samalla herkkä runo. Ihana!
Huh...millainen tunnelma huokuu tämän runosi riveiltä! Niin vahva ja kaunis rakkaus ♥ Taidokkaasti tehty teksti.
Runosi huokuu vahvaa ja kaunista rakkautta.
Erilainen rakkausruno josta pidin:=)