Hei, olen ~Tuhkasta Valettu~
ja minä kirjoitan tuntemuksiani elävästä elämästä.
Tunteeni koostuvat tuhkasta ja vedestä,
en siis tunne paljoakaan.
Don Huonojen Sydänpuun laulaminen öiseen aikaan
siinä kukkakuvioisella matolla,
niille tyhjille seinille on minun ainoa harrastukseni,
se joka pitää hengissä.
Jalkani ovat aina jäätymispisteessä,
eikä kukaan ojenna kättänsä minulle.
Olen epätäydellinen ja arville revitty,
hajalle raiskattu ja yksinäinen sielu.
Se kaikki tekee minusta sairaan,
vaikka olenkin (kai) täysin terve - teidän silmissänne.
Kuljen tupakansavu sumussa päivästä toiseen,
olen katkeransuloinen esimerkki epäkelvosta lapsesta,
jolle ei ole koskaan annettu tarpeeksi virikkeitä.
Löydät minut kallioilta, katselemasta tähtiä, rakastan yötä.
Ehkä elämässäni on olemassa onnen illuusio,
hetkiä jolloin olen onnellinen valheessa.
En ole koskaan saavuttanut totuutta,
enkä koskaan ole ollut tarpeeksi tyytyväinen mihinkään.
Melankoliaa ja veitsiä, verta ja kyyneleitä.
Ehkä opitte muistamaan,
että minua kannattaa lähestyä varoen. Aina
Tai sen sijaan voitte olla välittämättä
ja vain antaa minun mennä...
Tässä runojani parhaiten kuvaava arvostelu ikinä:
"Kirje on toisinaan paras tapa sanoa jotain, mikä ei kuulu.
Mitä ei saa äänensä kantamaan. Kertoa paljon, ja paljon enemmän.
Luettuani runojasi, ajattelen kuinka suuren ahdistuksen ja kaipuun orja olet.
Kyllä Sinä varmasti tiedät, että kaiken kaaoksenkin jälkeen, tulee aika, jolloin vihdoin pääsee sateenkaarensa päähän.
Löytää majakan, löytää käden.
Purat kuitenkin hyvin tuntojasi, niistä saa kosketuksen Sinun elämääsi.
Surullisen, silti kauniin. Ahdistavan, mutta pehmeän.
Arvostelija: T J"
Ja vielä yksi tärkeä asia:
älä arvostele runojani jos et keksi muuta sanottavaa
kuin jonkun yhden adjektiivin, perusteluja kiitos.
Äläkä missään nimessä sano minulle, että: "tiedän miltä toi tuntuu!"
Sillä jokainen ihminen kokee asiat eri tavalla kuin toinen.
Kommentit
Ensimmäisenä täytyy sanoa yksi mielestäni hiton hieno juttu. Sait hymyilemään tuolla tekstilläsi tuossa yläboksissa. Mitä ei saa sanoa ("Tiedän tunteen"), tai vain yhdellä sanalla ja että täytyy perustella. Sitten silmiini osui Lollipo88:n arvostelu. Naurahdin ehkä ääneen.
Pidin lopusta ehkä eniten. Pystyn soveltamaan tätä runoa tarkalleen erääseen tilanteeseen, minkä pystyn nyt muistamaan fiiliksineen kun tämän luin. Olin jo unohtanut sen illan. Osuvasti kirjoitettu, ja mielestäni tunnelma tässä tekstissä on jotenkin herkkä ja hämmentynyt. Etsivä, kysyvä. Lopussa hiukan luovuttava. Pidin paljon.
Tuttu tunne. Hieno runo.!
Tyhjentävä runo
Ikävä,
ehkä ikävin rakkauden aiheuttama olotila.
Siitä on niin kirotun vaikeaa päästä irti. Jatkaa matkaa. Ja kun siinä onnistuu, niin aina joskus, yksinäisyyden hiipiessä taakse ja koputtaessa olkaa, on pakko kaivaa esiin ne ihanat ja lämpimät muistot. SItten jaksaa taas.
Ihanasti kuvaat runoissasi inhimillisiä tunteita,
pelottavia ja voimaavieviä. Heikko ei saisi koskaan olla, eikä liikaa saisi nauraa. Pitäisi olla sellainen kultaisen keskitien kulkija ja aina perusonnellinen.
KUKAAN
ei pysty siihen.
Rakastuin tähän runoosi,
joka oli paitsi haikean kaunista sanoilla peilaamista, niin myös taiteen nimissä yliveto.
Surullinen ja hieno, tykkeen! :)
Ensimmäisenä täytyy sanoa yksi mielestäni hiton hieno juttu. Sait hymyilemään tuolla tekstilläsi tuossa yläboksissa. Mitä ei saa sanoa ("Tiedän tunteen"), tai vain yhdellä sanalla ja että täytyy perustella. Sitten silmiini osui Lollipo88:n arvostelu. Naurahdin ehkä ääneen.
Pidin lopusta ehkä eniten. Pystyn soveltamaan tätä runoa tarkalleen erääseen tilanteeseen, minkä pystyn nyt muistamaan fiiliksineen kun tämän luin. Olin jo unohtanut sen illan. Osuvasti kirjoitettu, ja mielestäni tunnelma tässä tekstissä on jotenkin herkkä ja hämmentynyt. Etsivä, kysyvä. Lopussa hiukan luovuttava. Pidin paljon.
Tuttu tunne. Hieno runo.!
Tyhjentävä runo
Ikävä,
ehkä ikävin rakkauden aiheuttama olotila.
Siitä on niin kirotun vaikeaa päästä irti. Jatkaa matkaa. Ja kun siinä onnistuu, niin aina joskus, yksinäisyyden hiipiessä taakse ja koputtaessa olkaa, on pakko kaivaa esiin ne ihanat ja lämpimät muistot. SItten jaksaa taas.
Ihanasti kuvaat runoissasi inhimillisiä tunteita,
pelottavia ja voimaavieviä. Heikko ei saisi koskaan olla, eikä liikaa saisi nauraa. Pitäisi olla sellainen kultaisen keskitien kulkija ja aina perusonnellinen.
KUKAAN
ei pysty siihen.
Rakastuin tähän runoosi,
joka oli paitsi haikean kaunista sanoilla peilaamista, niin myös taiteen nimissä yliveto.
Surullinen ja hieno, tykkeen! :)
Sivut