Until the whistle blows the last time

Runoilija Assariah

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 3.9.2003
Viimeksi paikalla: 13.2.2017 20:06

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
27.1.1987

Lapset eivät ole kunnosa. He vain istuvat nurkassa ja puhuvat ihan outoja. Enään ei kuulu naurun helinää. Lelut pölyttyvät lattialla. Miksi kukaan ei auta? Koska lapsien vanhemmat ovat kuolleet, eikä kukaan tiedä...
 

I'm so tired.

No more lies and deceit.
The darkness you left inside me
eats me from inside.
We promised to be there for each other
but in the end I was all alone.

Alone with my pain and broken walls.

I will go on but I carry with me this
burden of memories.

Once they might have been
bright and happy,
now they are gray as my life
and someday
they have turned into
dark as moonless night.

The burden I carry with
pushes me down and makes
me fall.
I do get up after every time
but some day I might not have the power
to do it anymore.

Selite: 
hyvin sekava ja huonosti rakenneltu teksti, mutt piti vaan saada ulos.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot