Nimetön

Spurgu puhuu ratikassa haluavansa ottaa jumalan sydämeensä. Huomenna se menee rukouspiiriin.

Kuuntelen ja kuuntelen

Minulla on ikävä sinua. On jännä miten ihmiset viehättyy aina niin pieniin asioihin. Hymyyn, hiuksiin, asentoihin, Tuokin mies jolla on räkää takin hihassa on tuntenut samoin. Hänkin on ikävöinyt, kaivannut ja odottanut.

Jumalattoman itsekkäästi ajattelen että mieluummin hän kuin minä. Minä en halua ikinä vaipua tuohon tilaan. Silti on olemassa pelko. Entä jos menetän sinut. Jos rakkaus ei riitä arkipäiviin. Tai sattuu onnettomuus. Jos sairastut etkä parane.

Kallion aamurukouspiiri kello 7.00
Sinne spurgu kertoo menevänsä ja hyppää kyydistä pysäkillä. Enää kaksi väliä ja olen sinun oven luonasi. Halaan sinua. Kerron rakastavani sinua. Kerron spurgusta mutta en pelostani. Luonasi pelot hälvenevät