Mustassa tunnelissa, ahdistuksen onkalossa.
Minä palelen javirun. Siihen vielä luotan;
On Herrani luvannut koota joka sirun!
Raajani liikkuvat, sen tunnen.
Ympäristölle turta, mitään huomaa en.
Sisimpäni myllerryksen,sen kyllä tunnen!
Jossain haudataan taas minun läheistäni!
Joka ainoa arkulle heitetty mullanmuru
on minun sisintäni!
Voiko kajastus valon minut tavoittaa vielä.
Kun kerros kerrokselta riisuttu on
kaikki tuska minun sieluni tieltä!?
Selite:
Tämä runo syntyi 27.01-07. Olin osastolla ukin hautajaisten aikaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavan kaunista kertomusta surusta joka on sisälläsi. Et päässyt itse osallistumaan ukkisi hautajaisiin ja se varmasti oli vaikeaa sisimmän tuskaa tuottava asiaa.