Joskus minä mietin Herra,
miksi annoit minulle näin raskaan tien.
Vastasit siihen Sä hymyillen:
"Älä sitä mieti,
Minä sinut perille vien.
Joskus taakat tuntuu niin painavilta,
tohdinko enää astua askeltakaan.
Vastasit siihen taas hymyillen:
"Yksin et kulje milloinkaan.
Tarkoitus Minulla kaikelle tälle,
tarkoitus sinun koko elämälle.
Usko ja luota sä lapseni Mun,
Minä kätken turvaan unohdetun."
Siihen jään minä lapsen lailla,
saan olla ihan vapaa, huolia vailla.
Anteeksi annathan Sä erheeni mun.
Tartun niin lujasti käteesi Sun.
Vaikka tie on raskas ja kulku rankka,
oot Herra Sä turvani ja pohja vankka.
Selite:
Kännyn muistiin hautautunut,
nyt viimein ylhäällä täällä.
Runo syntynyt; 16/8/08
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
Raskaskin tie on helppo kulkea kun turvaa Herraan.
Mukavaa syntymäpäivää.
Onnitteluni. Kauniita sanoja kirjoitat.
Toiveikas keskustelu runoksi puettuna.
Siunausta päivääsi!