Sydämeni tietää, muttei kerro

Elämää pamppailee sydän ja mieli tunteineen aaltoilee,
järjen ääni jossain taustalla saa harkitsemaan.
Niin monimutkaista kaikki välillä on.

Valitettavasti mikään ei takaa, ettei särkyisi uudestaan, jos uskaltaa ottaa riskin... mutta jos ei uskalla, niin mitä sitten jää jäljelle... herkkä runo.

Varovaisuutta ja pelkoenergiaa hyvin herkässä runossas. Rakkaus kyllä tietää aina minne mennä, mutta sen polut ovat mutkaisetkin joskus ja iän myötä ei enää niin vaan lähde kaikkiin lemmen viemään. Herkkä sulkakynä, hyvä runo.

Tämä on hieno! Koskettavaa kerrontaa.

Tämä on runoistasi suosikkini. "ei tahdo päästää itseään särkemään enää milloinkaan". Rakastamisen pelko on aitoa ja jopa aiheellistakin. Rakkaus tuo mukanaan niin paljon tuskaa ja menetyksen pelkoa, että ilman sitä on helpompaa - joskin tyhjempää elää. Tietynlainen päättäväisyys huokuu kuitenkin runoistasi - kuin olisit etenemässä kohti päämäärääsi. Vastaavanlaisia pelon tunteita voin tunnistaa itsessänikin. 

Hui, ihana runo, juuri tuollaiseen miettimisen loukkoon tipahdin. Runosi varovaisuus miettiminen pelokkuus on niin totta kun on kokenut sen ja pettynytkin. Juuri runosi tunnelma kuvaa tilaa todella hyvin.