kaksi miestä, yksi tarina

oli yksi ukko tarinassa, hän oli kirvesmies
sen poika samaan kasvoi kai ja kunnioittaen
se aina baariin lähtiessään löi kirveen ovenpielukseen
miehuuttansa palatessansa todistella tarvii ei

oli naapurinaan perhe aika pirun hiljainen
se äijä nautiskeli vaan kun oli ottaakseen
ei poikkisanaa sanonut kai koskaan vaimolleen
heitä yhdisti vain sattuma kun kun yhden virheen teet

yksi aamu soman lauantain löi päälaelleen
kuvion niin toistuvan kumpaankin perheeseen
kun juoneet herää istuakseen pöytiin pirttien
pihaan ajaa miehet ratsuillaan ja kahleineen

sillä muisti ei kerro sitä mitä tapahtui
ei muista eilisestä mitään nuo miehet tuppisuut
vaan virkavallan kirjat kertoo jotain mitä ne
miehet yksiselitteisesti muistaneet vaan ei

mies yksi rynni kapakkaan vaatien juotavaa
mies kaksi melkein rinnallaan puukko kourassaan
ne molemmat lie hulluja kun moista haastoivat
kun krouvi täynnänsä oli merimiestä vaan

oli ollut hetki hiljainen sitten joku löi
kaatui yksi pöytä, toinenkin, läks ovi raolleen
ei rähinää kai kylällä moista ennen ollut ei
moista missä koko baari kahta miestä vei

no kahleissaan he utelee jot mitä tapahtui
ulos joutuessaan hakatut lehmähakaan ui
tappoivat ne vasikan ja pari muutakin
sonnin sarvet päässänsä ne siinä onnistui

ja alpo naapuriltansa miks se baariin ajautui
kun mies on nuhteeton ja täysin unohdettu
tuumas kun se eukkos haastoi jotain sinne päin
et oli nähny kuulemma sen hässineen lehmiään

vaan hirtehiset hirrenjatkeet hirteen tuomittiin
ne naapurukset petomiehet vihdoin viimeinkin
sai lapsukaiset pirtit äitensä omikseen
kun viina yhden miehen vei, toisen pedon elkeet