Miittiruno 2

Se on totta. Kuva on enemmän, kuin mitä siinä kuvassa näkyy. Kuva voi parhaimmillaan porautua paljon syvemmälle. Me olemme nähneet viime aikoina uutiskuvia, mitä Ukrainassa tapahtuu. Sortuneita taloja, romuttuneita autoja, pommikuoppia. Ne kertovat sodasta, mutta kaiken takana on inhimillistä kärsimystä, pelkoa ja myös vihaa.  Kuolleet tilastoidaan, niin ja niin monta siviiliä, niin monta sotilasta. Mutta jokainen siviili ja jokainen sotilas on yksilö, jolla henkilökohtainen menneisyys ja tulevaisuuden unelmat.  Heitä ei voi käsitellä numeroina, yleistyksinä. Ihminen on sidoksissa muihin ihmisiin, me olemme yhteisöllisiä, voimme halutessa ymmärtää toisiamme, vaikka he olisivat erilaisia kuin minä, mutta jokaisella on oma sisäinen minä (sielu), jonka jokainen vain itse omistaa. Itseen ei tarvitse muita päästää, jos ei sitä halua. En ole uskovainen, mutta jotain erittäin tärkeää sanotaan kristinopin lähimmäisen rakkaudesta. Se opettaa meitä katsomaan ihmistä hänen kauttaan, ainakin yrittämään sitä, vaikka emme tunne hänen sisäistä maailmaansa. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Jokainen asettaa omat rajansa eettisten näkemyksiensä ja moraalinsa mukaan. Sanotaan, että tunne itsesi, mutta on hyvä tuntea myös toisten perusteet näkemyksistään, vaikka ne poikkeaisivat suurestikin omista. Vain demokratioissa se voi toimia ihmisten kesken.