Elämästä

Runoilija Pattarella

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 24.4.2006
Viimeksi paikalla: 1.7.2020 7:58

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
24.4.1984

 

Se ihana aika on ohi,
kun kaikki oli vielä niin hyvin.
Aika lapsuuden,
kun oli vielä elämänhalu tallella
ja eli vain elämää sen enempää miettimättä.
Aika opiskelun,
oli vielä tarpeeksi ihmisiä ympärillä.
Ei tarvinnut liian yksin yrittää.

Nyt täysin hukassa ja elämään eksynyt.
Pitäisi tulla toimeen omillaan
ja kuitenkin on
Liian nuori tietämään
Miten elämää eletään.

Siis liian vanha ja liian nuori
Eikä tiedä mitä tehdä ja minne mennä.
Pitäisikö jaksaa vain odottaa?
Aikako tähän tuskaan joskus auttaa?

Onko pakko jaksaa?
Jos ei jaksa, jos ei osaa...
Ja liian usein elämästä pois haluaa..

Selite: 
...taas näitä: ollu piilossa koneella viime syyskuusta asti...
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno runo.Onkohan niitä vielä siellä pöytälaatikossa? Esille vaan, iloksi, virkisrtykseksi muille. Ja herättelemään ajatuksia, niinkuin tämäkin runo herätti.

Kipiääki teköö tämän lukeminen, niin se on, ei siihen aikuusuutehen oo heleppo siirtyä ja kyllä vielä vanhanaki sitä turvaa ja syliä kaipaa.
Runo koskettaa syvältä.

Mietiskelyssäsi on aikuisen ajatuksia. Älä kiirehdi, ehdit myöhemminkin. Jos et päivää jaksa niin kunhan minuutin pätkiä - ei ne toisetkaan harpo kipukohtien yli.

Huh, murrosvaihe. Tulimyrskystä selviävät ovat usein uusia ja parempia, parempia päiviä kohti jatkakaamme! Pidin haikeudesta huolimatta; se kuuluu elämään kontrastiksi.

Joskus on koskettavan runosi kaltaiset tunnelmat ja sitten alkaa seljetä. Yritä sinnitellä!

elämän tilanne hienosti saatu sanoiksi

Koskettava, hieno runo...ei elämä ole aina helppoa, mutta elämisen arvoista silti...

Kipeä tilitys.
Vanhanakin tuntuu, ettei lapsuuden jälkeen ole oppinut tai osannut mitään. On liian vanha ja mieleltään liian nuori ja kaikki ajatukset painaa hartioita. Ei se koskaan lopu, mutta elämä kantaa.
Tsemppiä!!!

Tässä runossasi on koskettavia ajatuksia siitä kun on tunne, että siivet eivät kanna. Aikuisuus tuntuu meistä kaikista joskus tuolta. Olisi jaksettava ja kyettävä enempään kuin on valmis. Olemme kaikki joskus hukassa omien kiemuroittemme kanssa. Näitä tuntemuksia runosi minussa herättelee.

 

Käyttäjän kaikki runot