tuuli yltyy näyttämään voimansa
puiden oksien taipuessa sen tahtoon
järvi elää puhurin mukana,
nostellen vaahtopäitään
näen, miten taivas tummentuu,
pilvet roikkuvat jo pääni päällä
mustat pilvet aloittavat itkunsa
valon välähdys, ja ukkosenpoika puhuu
istun rantakivellä ja katselen,
kuinka luonto näyttää mahtinsa
aallot pieksevät rantakiviä vihaisina,
taivas välähtää, ja jälleen ukkonen raivoaa
aikansa melskattuaan tuuli tyyntyy hiljalleen,
laineetkin rauhoittuvat viimein, on tyyntä jälleen
Selite:
Jo likimain vähintään viisi vuotta sitten julkaisemani runo, mutta näemmä taas ihan ajankohtainenkin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit