Niin kauniita kukkaset keltaiset nuo,
vaan kaksi niin likelllä toistansa vasten.
Polvistuen on jo kauniisti toinen,
hartaasti kysellen, josko omakseen saisi
tämän kukkasen kauniin ihan omaksi ikuisesti.
Nyökkää ujosti neitonen keltainen sorja,
ja niin iloitsee koko kedon suku laaja.
Ihanaa on onni nuorien,
sai voikukkien suku uuden parin,
heidän onnekseen kaikki ilakoivat,
on rakkaus aina niin ihanaa,
kun kaksi rakastavaista toisensa saavat.
Minä sivusta onnea seuraten,
hiljaa hiivin pois poikki pihanurmen.
Selite:
Jotain vanhasta muistan, mutta ei ole enää se entinen, kun en koskaan muistiin kirjoittele lehdille vihkojen, ja mennessään kone vei kaiken sen, mitä en talteen saanutkaan. No, edelleenkin raapustan vain joko ihan suoraan tänne, tai sitten koneelle, joka poksahtaessaan vie kaiken mennessään...kuten elämä itse.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
