Nousi se aurinko tänäänkin,
vaikkei muista paistaa,
pilvellä lähelle matkustan
ja muistan lämpöä maistaa.
Metsään kuljen ja keräilen
minä metsämarjat ja sienet,
kun taivaalle välillä katselen,
niin mietin, missä lienet.
On metsässä helppoa hengittää
ja nauttia syksysäästä,
saa sydän nuorikin levähtää,
tulvii sanoja runoiksi päästä.
Siellä kuljen, istun ja laulelen,
metsän poikana tahdon olla,
päältä vuoren kauas katselen,
päivän valolla, kuutamolla.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis ja pirteä on runosi taasen
Luonnossa on hyvä olla, ajatusten kirmaillessa tunteiden niittyvainiolla! Metsästä monet aarteet saa, siellä sananjalatkin asustaa. Ja auringosta kun nähdä saa, vaikka vain pienen palan, se mieltä kohottaa, hetket tummat karkoittaa! Kaunis on tämäkin runosi...suo lukijalleen mukavan metsäretken!
Metsässä sydän ja mieli rauhoittuu. Kaunista runoilua kiitos tästä.