Kaikkia ääniä ei kuulla
kyse on jännitteestä
kielten ulottuessa maasta taivaisiin
syvin kaikista tunnetaan rinnassa
Kuinka haluaisinkaan että kuuntelet
kun sanon: ole kuuntelematta minua
puhun liikaa, ehkä opit siten,
pääset tuntemiseen
sokeaksi sitä väittävät
mutta missä on Korvaton Maa
siellä vaikenemisen sinfonia
on vain hyvä yhdessä hiljaa
kyse on voimakkuudesta
kun toisemme tunnetaan
ennenkuin nousemme suonette
pari sanaa
kuuroille korville, toivon.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kunpa olisi herkkyys kuulla
mitä ei ääneen sano, että
rakas, läheinen ihminen tuntisi
ja tulkitsisi oikein - sanomatta
kosketuksesta, katseista...
Tämä runo on huikea matka ihmisyydessä ja rakkaudessa; tunteissa ja tuntemisessa. Parhaat sanat, jopa vain kirjotettuina, tuntuvat. Rinnassa, alavatsalla..ehkä jopa sielussa, kukaties..
..mutta voiko sanoja opetella tuntemaan? tai ovatko ne sanat, jotka eivät tunnu, sen arvoisia, että niiden pitäisi tuntua, vai onko silloin kyse siitä, että sanojen kohde onkin väärä tai sanoja on väärä?
Paljon, Todella paljon annoit sanoillasi pohdittavaa.. etenkin kun tunnen aina olevani hiukan outo sanoessani, että "sanasi tuntuvat.." ..tai ehkä viimeaikoina eivät ole tuntuneet...
Kiitos.
Mielenkiintoista. Tuntuu aivan siltä kuin runoilija olisi enemmänkin edennyt jännitteen tutkimisen tietä. Totta, että mitä paremmin tunnetaan on myös varaa olla hiljaa.. nauttia vain 'vaikenemisen sinfoniasta'. Lopetus saa hymyilemään :)
Todella hieno runo :)
hieno
Sivut