miksi

Kaunista ja kaipuuta kantavaa tekstiä.Kun rakkaus tunkee sydämeen niin se ei anna rauhaa...lopussa on kuitenkin kaunis lause "taas taimet versoo ja itää".

Juuri tänään...väsyneenä ja ikävää täynnä tämä runosi osuu niin rajuna sisimpääni, että luen sitä uudelleen ja uudelleen koska siitä löytyvät kaikki ajatukseni...Pidän sen vahvasta soinnista.

Rakkautta runossasi... sydän paikallaan sinulla :) :)
Kaunis :)

se ei katso vaan tulee, rakkaus,

Runo on kuin epäröivä lähetin - tunteensa yrittäen kieltää.

Niin se vaan on, että runo puhuu puolestaan siitä että, yksin voi elää ja jäädä henkiin, mutta parhaiten siinä on elämää kun on kahden jaettavissa.

Riipaisee kyllä runo lukijaansa, ja sehän on hyvä, sillä ettei vain luulisi auringon aina paistavan näin lämpimästi.

Kerrassaan makeen hieno runo :)
Rakkautta tässä on ja kaipuuta :)

ihan ekaksi tämä tyttö täältä halaa sinua, ja puhaltaa sydämeesi.
Niin, ikävä ei kerro koska se taas tulee ja asettuu. Rakkaus ei kerro koska se sammuu ja koska taas roihahtaa.
Upea tekstisi kaikessa kivuliaisuudessaan. Yritä jaksaa ikävän kanssa, täältä lähetän voimia syli kaupalla.

Selailin runojasi eri vuosilta. Monet luin vesissä silmin. Mutta tämä taisi kyllä jäädä suosikikseni. Kuten muidenkin kommentit osoittavat, tässä yksilön kokemus avataan niin, että se ei jää sisäpiirin jutuksi. Näin mielestäni tapahtuu esimerkiksi säkeiden "kun luulin jo unohtaneeni / mitä on tarpoa kaipuun suolla " ja "luulin jo mullaksi maatuneeni / taas taimet versoo / ja itää" kautta. Mutta herkullisin minusta on toiseksi viimeisen säkeistön tosimiehen nöyrtyminen tunteiden ja kaipuun edessä. Hieno mukaansa vetävä teksti!

Hienoa tekstiä.