Peili

Kuulin junan vihellyksen
ja näin ilmeesi tuskaisen
sitten juoksit sillalta tyhjyyteen
jätit ilmaan lauseen:

nyt mä meen

Meni kauan ennen kuin juna pysähtyi

Linnut lensivät etelään
sen näin pienestä peilistä
joka sulla oli vielä kädessä

Linnut näin ja vähän pilveä

Muistan sen syksyisen illan
siitä veturimiehestä
kuinka kauniisti
kuinka tavattoman kauniisti
hän tupakan tumppasi
verenpunaiseen hiekkaan
kengän kärjellään
Sitten hän pyysi ihmisiä nousemaan
takaisin junaan

Juna jatkoi matkaa hivenen myöhässä

Katsoin taivaalle
mutta linnut olivat jo lentäneet
taivaanrannan taa

Tunsin märällä poskellani
syksyn viileyden