vanhukset

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
373
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 3.5.2024 14:51

Asuinpaikka: Ähtäri
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


Runokirjani 'Tehdäänkö rakas totit' löytyy 
viereisestä TARINAT-osiosta.
 

askeleet
hidastuneet

on jo ilta

lintu
valkosiipinen
oksallaan

on hiljaa

hitaasti tummenee
välke veen

kiire on pois

nuokkuvilta


Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

rauhallinen, haikea, kaunis... :)

Herkkä ja todella kaunis,pidän erityisen paljon ja menee suosikeihin...

Vanhaksi tullessa kiire katoaa ja aikaa löytyy paljon enemmän kuin ennen.

Vanhoissa ihmisissä viisaus... kunpa osaisimmekin arvostaa heitä Enemmän.
Ajatuksia herättävä runo.

Muutamin sanoin taas tavoitat tunnelman, ihmiselämän yhden lyhyen hetken. Jollain tapaa haikeasti sen teet.

Jälleen tunnelmaa, joka ikäänkuin pakenee pois omaa haurauttaan! Rakastuin tähän runoon, jossa paljon kätkössä 'joka oksalla.'

Koskettavan kaunis runo vanhuudesta, ~jään miettimään tuota valkosiipistä lintua...

Syvä rauha huokuu kauniissa runossasi. Tämä sai minut vakavasti pohtimaan oman elämän kiirettä - josko osaisi painaa jarrua jo ennen vanhuusikää...

Näinhän se on...nuokkuvien valtakunnassa ei enää ole kiirettä...muutamilla sanoilla luot melkoisia tunnelmia!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot