Olen monesti mennyt läpi helvetin,
katunut syntymääkin kitkerin kyynelin.
Silti en, en ole paha ihminen,
uskothan, uskothan sen?
Olin etsinyt, rakkautta, epätoivoa täynnä
vaan löysinkin vasta etsimättä.
Mutta miksi, miksi vasta virheiden jälkeen,
ihminen herää, elääkseen?
Ja mitä, mitä teen
jos kaikki katoaa,
jos kaikki kaunis käsiin hajoaa,
tämä usko aidoimpaan rakkauteen?
Silloin en enää jaksa, en enää mitään mahda,
suistun, suistun
syvän kuilun pimeyteen.
Selite:
Maseennus sairautena voi olla maanpäällinen helvetti, kuin syvä, pimeä kuilu.. Jos menettäisin nyt kultani, tuskin pystyisin enää suhteeseen kenenkään kanssa.. =(
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
