Ekana yönäni pelkäsin kämppäni hurisevaa
jääkaappia, se vaani huoneen perällä.
Myöhemmin aistin viileän ilmavirran kasvoillani,
ennen nukahtamista, aina pimeässä.
Aloin epäillä kuolemantapausta ennen minua.
Mihin olinkaan kamani kantanut, asettunut?
Mutta kaverin menehdyttyä minut herätti tuuppaus,
ei heppoisin; kohta kahahdus paperivalokuvista.
Henki oli vieraillut majapaikassani. Aloin suhtautua kuolemanjälkeiseen eloon vaaditulla hartaudella.
Ruumis ei kahlitse henkeä vaeltamasta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää on jännä. Haluaisin itsekin uskoa siihen ajatukseen, että jollakin lailla henkimaailma on läsnä. Mikään ei ole satavarmaa, joten mikään ei ole täysin epävarmaa myöskään.
ihanan mystinen tunnelma.. upea runo!