Kameleontti

Runoilija Catlee

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 26.10.2011
Viimeksi paikalla: 10.5.2017 16:56

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
26.7.1973

Rakkaus on runoutta,
runous on rakkautta.... Ja musiikkia! Olen pikkumyyn kaltainen laulajatar, kellun lumpeenlehdellä ja nauran.
 

Joo, joo mä oon kameleontti.
Aina vaihtamassa väriä, ja mukautumassa.
Mukautumassa ajan ja paikan energioihin,
Syydän massii, rahalla saa "ystäviin"..
Nyt mun kaikki värit on haalistuneet,
melkein kadonneet ja uponneet.
Sydämessä asuu vain näivetys,
inhotus ja kaikesta turhasta valitus.
Tsiisus, mikä mua vaivaa,
mikä sielua niin kovasti kalvaa.

Syy on vissiin se, etten koskaan
sopeudu perusporukoihin.
En mahdu kavereiden sisäpiireihin
ja pieniin ympyröihin noihin.
Ja mä oon aina yrittänyt muuttua,
kaltaiseksi noiden muiden.
Mutta taas jälleen kerran
huomaan et mun kävi kalpaten.

Oon yrittänyt uida
lukemattomissa syvissä vesissä.
rootsit, jazzit, ja ties mitkä
klassiseen on tieni liian pitkä.
Valokuvat, opettamiset ja
muu sisäinen paremmuus.
Yleensä aika nopeasti on
tullut aika etsiä seura uus.
Oot liian erilainen, sua
ei tunne kaduntallaajatkaan.
Näin mulle sanottiin, päin
naamaa ja sain taas lähteä matkaan.

Hassua miten aika muistoja kultaa.
Silloin tuntui pahalta,
nyt vain sielussa muljahtaa.
Kun ajattelen juttuja noita,
en niihin seuroihin enää koita.
On pakko pitää välimatkaa,
antaa aikaa ja anteeksi antaa.
Ja oonhan itsekkin mokaillut,
ihan varmasti jotain loukannut.
Sen kanssa on pakko elää,
kulkea päivisin ja hengittää.
Mutta kuitenkaan loukkauksia
ei voi noin vain ohittaa.
Tuttavuutta ja ystävyyttä
ei suohon voi perustaa.
Luulen että kaikki se mitä oli ohi on,
ehkei ikäväkään ole loputon.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ikävä ei todellakaan ole loputon.
Jos ei pääse porukoihin omana itsenään, parempi silloin vaan etsiytyä toisiin porukoihin tai mennä omia polkujaan. Hyvin kuvaat. 
 

Käyttäjän kaikki runot