Puutarhakatu, osa 2

Runoilija pakkausseloste

Ensimmäisinä viikkoina
mulla oli tavarat, ajatukset ja tunteet
sekaisin pahvilaatikoissa
jätesäkeissä
jossain mun sisässä

Mä pelkäsin nukahtaa yksin
vielä enemmän herätä
Oli helppoa romahtaa, 
kun ei ollut enää ketään
jonka vuoksi esittää reipasta

Ensimmäinen vuosi oli aika outo
purin hiljalleen tavaroita, ajatuksia ja tunteita
Kaikki tuntui aluksi vieraalta, 
kuin toisen ihmisen omistamalta
mulla vain lainassa

Mä tutustuin rauhassa itseeni
rakensin minuuteni uudestaan
Oli melko jännittävää huomata
miten kevyttä oli kantaa itseään
kun luopui vanhoista rooleista

Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä
mulla oli omia tavaroita, ajatuksia ja tunteita
ihan itse mietittyjä unelmia ja suunnitelmia
Peilistä katsoi takaisin nainen, 
joka ei enää pelännyt kaiken loppuvan

Mä kerran jo menetin kaiken
silti osasin koota kuvan uudelleen
ehyemmäksi kuin ikinä ennen
Musta tuli nainen, jolla on strutsitaulu
ja vaaleanpunainen astiasto
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvä, että tulee joksikin, vaikka sitten ihmiseksi, jos ei muuta <3 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot