Pitkään tiesin, missä seison
Nyt huomaan, on kadonnut jalkojen alta maa
Runoilen kausiluontoisesti, julkaisen satunnaisesti. Kirjoitan ensisijaisesti itselleni, muistaakseni jotain, käsitelläkseni jotain. Kai tämä on yhden sortin päiväkirja taikka kiiltokuvakansio, kun kaikkea ei viitsisi tatuoidakaan.
...no ihan todellista, nyt oli tämä runo poiminnoissa kun kävin kommaamas edellistä... sä oot ny kaikkeuden linssin alla :) ja sattuipa somasti taas, oon täällä kuolinpesässä ja tavaraa on röykkiöittäin ympäriinsä, pihalle asti... nyt on perehdyttävä, kiitos vinkistä! 🙏
Konmari-metodissa on vinkkejä tyhjentämiseen, kuten että aloittaa niistä asioista joihin ei liity tunneperäistä sidettä, esimerkiksi paperiroskista. Rouva Kondo ei ehkä tiennyt, että takan vieressä valmiiksi revityt ja rutistetut sanomalehtisytykkeet voivat olla yksi viimeisistä asioista, joita joku piti kädessään. Kuinka painavalta voikaan pieni paperitollo silloin tuntua.
Jeh, googlin jo jotain, vain huomatakseni että vettä saa vielä saavi kaupalla virrata ennenkuin raskin ruttusiani roihuttaa... täällä on pihalla vanha tynnyri odottamassa tomerruksen puuskan ja tyyneyden kompositiota. Positiivistunnelmin kevättä kohti... <3 :)
Kommentit
Sivut