Äitienpäivän ilta

Äitienpäivän ilta
Me lojutaan sohvalla vatsat täynnä ruokaa 
Makaronilaatikkoa, tehtiin pitkästä pitkästä aikaa
Mun vatsassa ei paina ruoka vaan paha mieli
"Tiätkö mikä on tyhmää", mä sanon 
"Se että mulle tuli ihan surullinen olo teidän muorin luona"
Sä käännät päätäs vähän mua kohti ja kysyt, että teidän mummunko takia
(No ehkä sekin vähän kyllä riipaisi)

"Eikun se millainen suhde sun äidillä on omaan äitiinsä, semmonen kuuluis ollakin ja on hienoo et jollain edes on"
Jätän lauseen leijumaan ilmaan, vaikka molemmat meistä tietää että tarkoitan myös sitä että mua surettaa myös se että sulla on tuollainen äiti
Vaikka säkään et oo uskaltanu kertoa sille koko totuutta kaikesta ja teillä vois olla vieläkin lämpimämpi suhde, niin silti sä oot saanu niin paljon enemmän kuin minä koskaan
Me käännetään katseet takaisin telkkariin
pakenen mun ajatuksia Petollisten juonenkäänteisiin

"Tieksä mikä muukin on tyhmää", mä jatkan seuraavalla mainoskatkolla
"Oon nähny tällä viikolla somessa paljon juttuja siitä, että jos jonkun äiti on vaikka kuollut ku ite on ollu vielä lapsi, tai jos suhteessa äitiin on ollu jotain muuta minkä takia äitienpäivä tuntuu aina vähän raskaalta" 
Käännän katseeni poispäin kun silmät tuntuu taas niin kuumilta
Henkäisen syvään ja ryöpsäytän loppulauseen ulos
"Niin melkein kaikissa niissä jutuissa ne sanoo et kaikki muuttu ku tuli ite äidiksi
ja jos mä en saa koskaan omia lapsia ni tuntuuko tää päivä aina sit vaan raskaalta"
Sä et sano siihen mitään ja mua meinaa suututtaa se
Kunnes tajuan myöhemmin et mitä tohon vois ees sanoa, en mäkään olis osannut sanoa mitään
Ja kuinka vaikeeta sun varmasti on ymmärtää mua kun omat kokemukset on ihan eri
Siitä hyvä esimerkki on se miten sä selvästi järkytyit silloin kun kerroin että mä oon halannu sun perheenjäseniä tän kuuden vuoden aikana enemmän kuin omaa äitiäni varmaan ikinä
Ei siltä vaan löydy sellaista lämpöä ja joku sen tunne-elämässä on vaan aina ollu rikki

En mä tiedä onko se aidosti sen vika sillä tavalla vai voisko se oikeasti edes vaikuttaa itse siihen miten se kohtaa toisen
Mutta mä en oo koskaan voinut oikeasti tukeutua äitiin
Ja kun oon yrittänyt niin oon aina saanut pettyä 
Silloinkin kun meil oli kaikkein läheisimmät välit niin ei se olisi osannut kertoa mitä mulle oikeasti kuuluu 
Kyllä meillä on ollut kivojakin aikoja en mä sitä
Mut parhaimmillaankin me ollaan oltu enemmänkin jonkinlaiset kaverit eikä äiti ja tytär
Enemmän mä olen pitänyt huolta siitä ja auttanut kuin toisin päin

Kun mummu kuoli niin pikkusisko kysyi lähdenkö sen kanssa äidin luo
Kun se on varmaan oikeasti ihan paskana vaikkei sitä näytäkään
Mä mietin sitä oikeesti hetken mut muistin sitten
Kuinka silloin kun iskä kuoli mä menin oman kodin sijasta äidille yöksi
Ajattelin et saisin lohtua ja olis kiva olla yksinolon sijasta sellaisen ihmisen kanssa joka myös tunsi iskän
Voitais jutella ja muistella
No äiti pelas vittu tietokoneella mahjongia kun mä itkin viereisellä sohvalla
Ja mä olin paljon enemmän yksin kuin jos olisin ollut yksin kotona
Mä en haluais olla katkera mutta sen muistaminen sai aikaan että en voinut mitenkään lähteä

Tää on eka vuosi ikinä kun en laittanu edes viestillä äitienpäiväonnitteluja
Äiti varmaan loukkaantuu siitä
ja ehkä kertoo tän asian jollekin niin että mä olen se paha ihminen 
Vaikka totuus on että se hylkäs mut kauan sitten 
Miks mä onnittelisin siitä millainen äiti se on ollut
Tai ei edes ollut vaan antoi meidän kasvattaa itse itsemme ja toinen toisemme
Miten aina sen ympärillä on haissut vaan kalja ja katkeruus
Ja senkin jälkeen kun se lopetti juomisen niin siitä tuli ehkä vaan ilkeämpi
Oikeesti se miten paljon oon kuullut sen puhuvan pahaa muiden selän takana ja ihan turhista syistä
Olis naiivia ajatella että mä olisin poikkeus
Ja että mun asioista ei puhuttais samalla tavalla
En mä halua asettaa itseäni siihen asemaan jossa se olis mahdollista
On helpompi pitää vaan etäisyyttä ja ne jäljellä olevat kivat muistot

Oon mä yrittänyt aika paljonkin rakentaa ja parantaa äitisuhdetta mun aikuisuuden aikana
Mut en mä jaksa tehdä sitä enää yksin
Pariin viimeiseen vuoteen ei olla oltu tekemisissä oikein synttärionnitteluja enempää
Jossain kohtaa mä mietin pitäiskö mun tuntea huonoa omaatuntoa siitä etten yritä kovemmin
Tai että kaduttaako mua sitten kun äitiä ei enää ole että annoin mahdollisen yhteisen ajan mennä hukkaan
Mutta eipä munkaan puhelin ole soinut vaikka numero on sama ku aina
Sattuuko se? No ihan helvetisti
Se ei edes tykännyt kun kerroin facebookissa että vihdoin valmistuin

Jotenkin tuntuu niin valheelliselta
että mä puhun vaikka töissä välillä äidistä mainiten kepeitä hauskoja juttuja
joiden perusteella vois ajatella että ollaan paljonkin tekemisissä
Ja mua vähän pelottaa että joku kysyy kävinkö mä katsomassa sitä viikonloppuna
Mitä hittoa mä voin sanoa siihen ilman että se vaikuttaa ylijakamiselta tai toisaalta liian välttelevältä
Miks hävettää kertoa että mä en enää aikoihin oo tavannut ees äitiä
Ihan kuin se tekis musta huonon

Vittu jos ne tietäis kuinka hyvä ja kiltti tytär mä oon kaikki vuodet ollu
Ei kukaan syyttäis mua mistään
Mut silti jotenkin tuntuu väärältä että oon vaan luovuttanut jo koko asian suhteen 
Vaikka varmaan oikeesti tää on se eka askel omassa toipumisessa millä on joku isompi merkitys 

Mä oon miettinyt taas jonkin aikaa
et haluisin alkaa käymään juttelemassa jossain
Paljon muustakin kuin äidistä siis 
Se tekis varmaan hyvää

Äitienpäivän ilta
Onneks se on kohta ohi