- ei saa horjahtaa.

Sotatantere jossain kaukana täältä
mua seuraa
Loppua ei näy,
kaikki jatkuu ja jatkuu vaan
eikä viholliset hellitä
Vihollinen takana, aivan yllättäen
ei sitä olisi voinut uskoa
Katsoin valppaana oikealle ja vasemmalle,

- mutten koskaan eteenpäin

Taakse katsominen vaati liikaa voimaa,
mutta silti katsoin, aina vain,
se vei mut jonnekin mistä en enää päässyt pois

Mä vaivuin shokkiin,
mua ammuttiin taas,
niin kuin aina vaan
Haava joka ei vuotanut verta,
silti tärisin ja kylmyys iski tajuntaan
Se vain hiipi, tilaisuutta ootti
mä itse päätin kai milloin tilaisuus tuli,
avasin sen oven mun ajatuksissa

Mä katsoin sitä kaikkea mitä en edes olisi halunnut koskaan nähdä
Mä kirosin että olin ihminen,
halusin tietää kaiken
Tämä kaikki yhden onnellisen asian sattumaa,
asian joka merkitsee koko elämän
hataran haikeaa kävelyä haaveissa,
eikä tiedä pitäisikö kävellä suoraan vai vain antaa horjahtaa
Mutta vaikka sattuu,
mä nousen ja maahan sylkäisen
Mä nään silmät,

- jos katseella voisi tappaa niin olisin jo kuollut

Mä luulin olevani nokkelampi,
mutta aseen nään jo kohoavan kohti
Samaan aikaan joku tarttuu käteeni,
tulee eteeni ja painautuu suojakseni
Mä kuulen laukauksen,
mutta satu ei
Sun luodit ei tule koskaan sitä sydäntä lävistämään
joka pitää meidät koossa,

- yhdessä