Minkä taivas rikkoo,
sen taivas saa
Siksi en lähtenyt tänne omimaan
Tieten tahtoen en meitä rikkonut,
se oli se salama,
ja sen valohunnut
Mieluummin syyttää itseään kaatosateessa,
kuin toisia auringossa
ja ehkä vähän palellen,
niin mä sanoisin sen
Sanojasi sä varo et,
ehkä joskus sitä kättelet
ja huomaat,
olet toisinaan,
joku toinen vaan
Ehkä joskus sullekin,
suo joku ajatuksia päähäs
Ehkä huomaat
ja olet niin vääräs
Mä voin ottaa ja kadottaa,
mä voin sua vaikka korkeintaan sata vuotta odottaa,
mutta mitä siitä saan,
vastauksen tiedät kai sä vaan
Miksi elämä ottaa ja antaa
ja siten opettaa
Miksi joku sua muuttaa
ja sen oikean kadottaa
Tyhjät kasvot,
toisella puolella ei mitään
Silmät täynnä tyhjää,
ja sun äänetöntä ikävää.
Selite:
2008.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
