Mäen pällä kelohonka yksinänsä törröttää
kelo vanhus raihnainen nuoruuttansa muistelee
suora oli vartenii norja latvapuoleni
tuuheaat ol oksani ja kiiltävä mun kylkini
tuulen mukan huminoin aina joka iltan
Korkealla soittoin soi yli suuren salon
aika riensi nopeaan, iltapäivä koitti
ei enää kiillä kylkeni ei soi uljas soittoni
tänne kerran lahoan, pehmeille sammalmättäille
lintukuoron lauluhun kerskelle suuren salon
kelo vanhus raihnainen nuoruuttansa muistelee
suora oli vartenii norja latvapuoleni
tuuheaat ol oksani ja kiiltävä mun kylkini
tuulen mukan huminoin aina joka iltan
Korkealla soittoin soi yli suuren salon
aika riensi nopeaan, iltapäivä koitti
ei enää kiillä kylkeni ei soi uljas soittoni
tänne kerran lahoan, pehmeille sammalmättäille
lintukuoron lauluhun kerskelle suuren salon
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tikka puuta koputteli
tuuli koloon vihelteli.