Kelohonka

Runoilija 802fcb0f4a3a2f56433d5dfd68e543b2

nainen
Julkaistu:
6
Liittynyt: 27.5.2015
Viimeksi paikalla: 11.7.2018 23:41

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Lyhyitä Satuja kaikille

 
Mäen pällä kelohonka yksinänsä törröttää
kelo vanhus raihnainen nuoruuttansa muistelee

suora oli vartenii norja latvapuoleni
tuuheaat ol oksani ja kiiltävä mun kylkini

tuulen mukan huminoin aina joka iltan
Korkealla soittoin soi yli suuren salon

aika riensi nopeaan, iltapäivä koitti
ei enää kiillä kylkeni ei soi uljas soittoni

tänne kerran lahoan, pehmeille sammalmättäille
lintukuoron lauluhun kerskelle suuren salon
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ylevästi huojahtelee toiset alle peittelee, vaan aika nöyryyden esittelee.
Kiitos
Kunnaallansa kolokelo oli.

Tikka puuta koputteli
tuuli koloon vihelteli.

 
Kiitos paljon
Aijai, mahtavaa vuoropuhelua upean luonnon kanssa <3
kiitos paljon
 

Käyttäjän kaikki runot