kosketit karheilla sormenpäilläsi
vasemman ranteeni ohuen herkkää
läpikuultavaa ihoa
hitaasti,
hivellen.
varovasti,
tuskin edeten.
ja minä,
henkeä pidätellen
liikahtamastakaan varoen
sängylle jähmettyen
kattoon tuijottaen, silmät sulkien
niin hellän kosketuksen voimakkuudesta pelästyen,
tukahtuen.
tietäen
vielä vuosienkin päästä kysyen
voiko mikään koskaan tuntua niin samalta
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi