Ikuinen meri

Kaikkien jokien, järvien ja kylien takana on pieni meri. Siinnä meressä kaikki on täydellistä.

Kalojen parvia, ikuisuudessaan kuolemattomia,
voimasta veden pyhyyden, voimasta rakkauden ikuisen.

Merenneito kaitsii jokaista, jokaista joka vain apua pyytää. Tämän meren salaisuus, ikuinen onni ainaisissa virroissa, kauneutta vain on. Mikä ikinä esteeksi tulee, se hellyyden voimilla voitetaan, se ikuisesti murretaan.

Jossain meren pohjassa vain tyttö ja poika asuu, elämäänsä raikasta elävät, toisista vain nauttivat, vain pyhyyttä se on.

Elämää he katsovat, siitä he voimaa etsivät. Tytön silmät, elävät kuin meri, kädet yhtä hellät kuin delfiini emolleen, ja kuin delfiiniemo, tyttö pitää huolta pojastaan.

Ja kun he uneen vaipuvat, sormet lomittain patjalla meren, niin enkelit ne unta siunaavat.

Kun vartalot toisiinsa unessa sulautuvat, näkevät he yhteistä unta. Unessa he vaeltavat maan päällä, tekevät tekojansa, elävät elämäänsä, kaukana toisistaan, toistensa luo kaipaavat, eivätkä he tiedä elämästään meressä, jossa ikuisesti onnessaan ovat.

Vielä jonain päivänä, kun yhteinen elämä päättyy maan pinnalla, molemmat pääsevät toistensa luo, asumaan onnellisina meren pohjassa, jossa heidän sielunsa lepäävät, jossa he ikuisesti enkeleinä toisistaan huolehtivat.

Ja sävelten lailla tytön keho soi pojalle musiikkina, ja kun poika tyttöään suutelee, niin meren elämä hiljenee, ja he vaipuvat onnensa sisimpään, ja kun poika tyttöänsä koskettaa, tytön huokaus kaikuu meressä kuin valaiden hiljainen laulu.

Koko meri hiljenee tytön kauneudesta, eikä kukaan sitä ihanaa hiljaisuutta halua rikkoa.

Ja kun viimeinen hiukkanen maailmasta viimein hävisi, tytön nauru ikuisesti tyhjyydessäkin helisi...