Laholatva

Pää lahoaa, kuin kaarnaa puusta repisit.
Syvältä löydät pehmeää, mutta onttoa, kaikki katoaa.
Virheet joita teemme, miksi teemme ne uudestaan?
Syyllisyyttämme joudumme pohtimaan, pitkään ja hartaasti.
Latvaan tuuli tarttuu ja riepottaa, ajatukset ja tunteet, jos se veisi ne mukanaan.
Lahoten puu haurastuu ja maatuu mättäisiin.
Tai ennen pitkään viimeistään joku sinut kaataa, syyllisyys mukanaan, rauhassa uudestaan kasvamaan, uneen valkeaan.